"Kaikki alkoi Joensuussa vuonna 1960, kun sain Woigtländer Perkeon, joka oli 6x6 kamera, ja siihen aikaan melko edistyksellinen. Kone toimii vieläkin”, Tere Tolvanen aloittaa.

”Alkoi amatöörikuvaajan harjoittelu. Filmit olivat kalliita. Kehitys ja kopiointi melko alkeellista. Mutta kuvia saatiin aikaan. Kuvattiin koulukuvia, penkkareita ja sitten 'taidetta'.

Koulutusta ei ollut, siispä kuvasin Pielisjoen koskia, ladonovia, kukkia jne. Kaikki ne ovat edelleenkin kuvattavissa, mutta ympärilläni olisi ollut upea puukaupunki pihamiljöineen. Onneksi jotain sentään älysin, tosin säälittävän vähän.

Lopuksi totesin, että tarvitsisin koulutusta”, Tolvanen kertoo.

Tolvanen halusi arkkitehdiksi. Hän haki sitkeästi kouluun ja työskenteli kolmen vuoden ajan eri arkkitehtitoimistoissa.

”En päässyt opiskelemaan arkkitehtuuria, joten poistuin maasta, menin Saksaan ja ajauduin Hampuriin. Ja siellä Hamburger Fotoschuleen.”

>> Seuraavaksi: opinnot saksassa 1969-1971

Tolvanen aloitti opinnot Hamburger Fotoschulessa vuonna 1969.

Kuvasarjan ensimmäinen kuva on Tolvasesta Hampurissa. ”Valokuvausalan opiskelija, joka painoi Suomessa 72 kg ja Saksasta tultua vain 58 kg. Noin siinä käy, kun pankkilainalla opiskellaan ulkomailla”, Tolvanen naurahtaa. Koulu oli yksityinen, niin kuin lähes kaikki valokuvausalan koulut tuolloin. Vasta Tolvasen opiskeluaikana alkoi Saksassa kehittyä valtiollinen valokuvausalan koulutus.

Koulu sopi Tolvaselle hyvin.

”Koulutus sisälsi perusasiat ammattiin ja lisäksi minua miellytti se, ettei se ollut 'taidekoulu' kuten esimerkiksi Berliinissä sijaitseva Lette-Verein. Eli ammattiosaaminen ensin ja jos siltä tuntuu, niin taide sitten. Värikuvan nousu oli jo alkanut ja sain siihen riittävät taidot: kehittämiseen, kopiontiin ja niin edelleen.

Suurimpana asiana pidän neljättä jaksoa, jolloin kiivettiin kolmanteen kerrokseen ja siellä oli ihan oikea studio isoine palkkikameroineen ja studiosalamoineen. Ilman tuota opetusta en olisi koskaan päässyt Jussi Pohjakalliolle töihin. Tavoitteenani oli jo silloin mainos- ja teollisuuskuvaus, koska ne tuntuivat vaativimmilta töiltä. Tosin normaalin säännön mukaan koulussa saatiin vain teoria: arki oli todella muuta”, Tolvanen kertoo.

Oman lisänsä toi koulun kansainvälisyys. Pelkästään Tolvasen ensimmäisellä opiskelujaksolla oli opiskelijoita Japanista, Hollannista ja Persiasta kaksin kappalein. Kansalaisuuksien kirjo vain jatkui muilla jaksoilla. Se oli Pohjois-Karjalan pojalle jotain uutta.

>> Seuraavaksi: helsingin aika 1971-1974

Tolvanen työskenteli Studio Jussi Pohjakalliolla Helsingissä neljä vuotta.

”Pääsin tekemään tuttavuutta densitometrian kanssa, mikä lienee ollut silloisessa Suomessa valokuvauksen parissa melko harvinaista. Sen lisäksi kouluttauduin ison studion toimintaan ja pääsin tutustumaan pääkaupungin mainosmaailmaan. Erittäin hyvää koulutusta Pohjois-Karjalan pojalle. Ja kaksi vuotta menikin ihan hyvin, kun kaikki puhuivat suomea. 

Mutta seuraavat kaksi vuotta olivatkin kovan mietinnän aikaa: kelpaako tämä minulle?
Lopputulos oli, että ei kelvannut. Tunsin itseni kuitenkin maakunnan mieheksi ja aloin tutkailla paluuta jonnekin. Vaihtoehtoina olivat synnyinkaupunkini Joensuu tai sitten Kuopio”, Tolvanen kertoo.

Kuopio voitti. Tuolloinen Kuopio oli teollisuuspaikkakunta: rannat olivat täynnä Saastamoisen tehtaita. Myöhemmin havainto osoittautui kangastukseksi - tehtaat kuihtuivat pikkuhiljaa pois.

”Jussin ajalta ei ole löytynyt muuta kuva-aineistoa kuin nuo kaksi julistekuvaa (kuvattuja 13x18 cm diafilmille), ensimmäinen ETYK-kokous jonka kuvasin Lifetimelle, sekä kuva Tage Erlanderista ja K.A. Fagerholmista muistelemassa menneitä. Nämä kaksi jälkimmäistä kuvaa lienevät ainoita, joissa tein lehtikuvausta, joka oli minulle muuten vierasta”, Tolvanen kertoo.

Tolvasen aika Helsingissä ja Pohjakalliolla oli merkittävä. Hampurista hän sai valokuvaajan ammattiin teoriaopin ja Helsingistä käytännön - eikä siihen mennyt kuin kuusi vuotta.

>> Seuraavaksi: mainoskuvan kulta-aika 1974-1996

Tere Tolvanen muutti Kuopioon vuonna 1974. Hän perusti Studio T. Tolvanen Oy:n ja meni naimisiin.

”Samalla menin ’naimisiin’ myös mainostoimisto Hart Oy:n kanssa: Molemmat firmat perustettiin samaan aikaan ja olimme ristikkäin osakkaina. Alku oli tietenkin vaikeaa. Kuopiolainen mainosmaailma koostui kilpi- ja silkkipajoista. Hart Oy oli poikkeus, ainoa joka yritti tehdä ihan oikeaa mainontaa”, Tolvanen kertoo.

”Oltuani vuoden yksin Studio T. Tolvasessa, totesin, että tämä ei vetele. Päivät kuvauksia, illat filmin kehitystä ja kopiointia. Puhuin Pohjakallion aikaisen kollegani Heikki Salosen tulemaan Kuopioon - Salonen oli jo ihan kypsä Hesan touhuihin. Salonen tuli ensin palkalliseksi ja myöhemmin firman osakkaaksi. Tämä varmisti jonkinlaisen kapasiteetin.

Liikevaihto kasvoi tasaisesti. Yhteistyötä mainostoimisto Hart Oy:n kanssa kesti viitisen vuotta. 1980-luvulla Kuopioon ilmestyi muitakin osaavia toimistoja ja asiat alkoivat luistaa. Siksi aloin suunnata markkinoinnin teollisuudelle eli suoriin asiakkaisiin. Tämä osoittautui firmalle myöhemmin pelastukseksi”, Tolvanen kertoo.

Tolvanen keskittyi mainos-, teollisuus- ja tuotekuvaukseen. Niihin hän oli tähdännyt jo Saksassa opiskellessaan – vaativuuden takia. Ja se osoittautui todeksi. Mainoskuvaajilla oli käytössään yleensä suurimmat kamerat, filmikoot ja kalusto, ja kaikkea kuljetettiin mukana. Osaamisen tasokin oli keskimääräisesti korkeampi – dialle kuvattaessa värilämpötilojen mittaus vaati tarkkuutta.

1970- ja 80-luku olivat värivalokuvauksen nousun aikaa. Studio T. Tolvanen kuvasi alusta asti sekä mustavalkoista että värivalokuvaa, mutta noin vuodesta 1985 lähtien tehtiin pelkkää värivalokuvaa.

Mainoskuvaajan uraltaan Tolvanen nostaa merkityksellisimmiksi pitkät asiakassuhteet. ”Autorobotin kanssa yhteistyötä yli 30 vuotta, Genelecin kanssa 20 vuotta, Finnpipen kanssa 18 vuotta. Ilman muuta pääsee myös työskentelemään luovemmin, kun tienaa asiakkaan luottamuksen”, Tolvanen kiteyttää.

Studion liikevaihto kasvoi tasaisesti vuoteen 1989 asti. Silloin oli niin täysi työllisyys kun voi olla. Sitten alkoi lama. Mainosvalokuvauksen alaa lama kohteli erittäin huonosti.

”Hirvittävä määrä konkursseja. Ne kuvaajat joiden työt olivat mainostoimistojen varassa, menivät konkurssiin – niin kuin menivät toimistotkin. Mutta teollinen tuotanto tarvitsi mainoskuvia lamasta huolimatta, joten Studio T. Tolvanen seilasi laman yli melko kevyesti. Sitten lama loppui ja tulikin digi... vasta se oli firmalle kova paikka”, Tolvanen summaa.

>> Seuraavaksi: digi tulee 1996-2001

Studio T. Tolvanen sai ensimmäisen kunnollisen tietokoneen ja työaseman vuonna 1996. Siitä alkoi uusi vaihe. Opettelemista riitti. 90-luvun lopulla Tolvanen alkoi tarjota asiakkaille kuvausten lisäksi myös graafisia palveluja, kuten esitteitä, julisteita ja katalogeja.

”Vuosituhannen vaihteessa totesin, että entinen osaaminen ei auta. Vuonna 2001 lopetin valokuvaustoiminnan kokonaan ja jäin yksin hoitamaan koko firman työt”, Tolvanen kertoo.

”Digitalisaation tulo Kuopioon sisälsi tietämättömyyttä, osaamattomuutta ja muutosvastarintaa. Ja vaikka itse yritti olla utelias ja eikä vastustanut kehitystä, niin vaikeaa oli. Lisäksi tietotekniikka ja yhteydet maksoivat maltaita ja tämän päivän mittakaavassa tehot olivat todella surkeita. Eli jos ostit jotain, niin kahden vuoden päästä sillä ei tehnyt mitään. Toisin sanoen, minun sukupolveni maksoi hillittömästi keskeneräisistä vehkeistä. Onneksi en ostanut yhtään kameraa tuolloin”, Tolvanen kertoo.

Töitä tehtiin kuitenkin. Tolvanen opetteli kaiken itse, ja haki apua tarvittaessa - ensimmäiset verkkosivut asiakkaalle tehtiin 90-luvun lopulla Tolvasen pojan Pertun avustuksella.

Perttu rakensikin sittemmin ammatin verkkosivustojen tekemisestä, ja toimii nykyisin oman firmansa kautta verkkosivustoprojektien konsulttina Helsingissä: www.perttutolvanen.com

>> Seuraavaksi: kuvittaja-graafikko 2001-2014

Vuonna 2001 Tolvanen oli lopettanut valokuvaustoiminnan ja jäänyt firman ainoaksi työntekijäksi. Graafiset palvelut, joiden tarjoamisen Tolvanen oli aloittanut 1990-luvun lopulla, alkoivat jäädä vähemmälle vuoden 2005 paikkeilla ja pääpaino siirtyi kuvittamiseen.

”Hyödynsin töissäni häikäilemättömästi valokuvaa ja piirtämistä, tosin kaikki eivät pitäneet sitä alkuaikoina sopivana. Valokuvaaja valokuvatkoon, tuntui olevan monen ajatus”, Tolvanen kuvailee.

Vuonna 2007 Tolvaset löysivät Joensuun Reijolasta talon. Heistä tuli paluumuuttajia, ja firma muutti mukana samaan osoitteeseen.

”Seitsemän vuoden uurastuksen jälkeen onnistui verkon varaan jääminen - sijainti kun ei merkinnyt enää mitään. Samalla jätin graafiset palvelut nuoremmille ja tein vain kuvituksia”, Tolvanen kertoo.

Yksi siirtymän mahdollistanut asia oli suosittu verkkosivusto, ja erityisesti sivuston Taustakuvat-osio, jonne Tolvanen oli julkaissut vuosien aikana suuren määrän harjoitustöitään ladattavaksi tietokoneen taustakuviksi ilmaiseksi. Parhaimmillaan Taustakuvat-osio saavutti yli tuhat vierailijaa päivässä.

Seuraava vaihe koitti vuonna 2017: eläkkeelle jääminen 40 vuoden yrittämisen jälkeen. Käyntiin lähtivät projektit, joita ei ollut työaikana ehtinyt ajatellakaan: kahden suvun jälkeen jääneen materiaalin käsittely ja tuottaminen printtimuotoon tuleville sukupolville.

Ja tietenkin tämä kokonaisuus elämäntyöstä.

> Seuraavaksi: teema: 3D-kuvitus 2001-2007

Tolvanen kertoo:

”3D-kuvituksen tarina alkaa siitä, että sain nettiyhteyden vuonna 1998 ja heti piti päästä jenkkilään katsomaan, mitä kollegat puuhastelevat. Siellä alkoi tulla vastaan sellaisia kuvia, joista en osannut selvittää itselleni, miten ne oli tehty. Kesti tovin, ennenkuin selvisi, että ratkaisu oli 3D-maailma.

Vuonna 2000 olin perheeni kanssa Lontoossa ja pääsimme tutustumaan animaattori Marjut Rimmisen maailmaan ja 3D:n mystiikkaan. Hän toimi yrittäjänä ja samalla BBC:llä 3D:n opettajana. Hän suositteli minulle Bryce-ohjelmaa. Suomeen tultuani hommasin sen heti ja alkoi tuskainen opettelu. Onneksi pääsin Kuopion muotoiluakatemian RhinoCeros kurssille. Siellä oli opettajana Hannu Kulju (nykyisin Autti) ja meistä tuli kaverit. Hän opetti minulle 3D:tä ja minä vanhana yrittäjänä toimin hänelle mentorina. Yhdessä aloimme opiskella Zbrush-ohjelmaa.

Ajallaan selvisi, että tällainen pilotointi ei tulisi toimimaan Kuopion leveysasteella yksinkertaisesti siitä syystä, että asiakaskunnalta ei löytynyt ymmärrystä.

Mutta se oli mielenkiintoista.”

>> Seuraavaksi: teema: piirrokset 1975-

Tolvanen on piirtänyt aina.

”Sain koulussa aina piirustuksesta kympin. Jopa lukiossa, vaikka kuvaamataidossa oli kaksi tuntia aikaa ja minä tein matikan tai ruotsin tehtäviä, kunnes viisi minuuttia ennen tunnin loppua tuli lehtori Vanas sanomaan, että sinunkin pitää tehdä jotain. No, kävin kastelemassa paperin ja tein vesivärilaveerauksen ja vein sen opettajalle. Hän totesi, että oikein hyvä, minä kuivatan tämän. Tapaus kuvaa hyvin sitä, miksi motivaatio piirtämiseen ei noussut esiin”, Tolvanen kertoo.

Toisaalta myös koulu vaikutti. Joensuun Lyseon henki oli matemaattis-luonnontieteellinen ja välillä Tolvasesta tuntui, että piirtämistä pidettiin jotenkin arvottomana.

”Aloin tajuta, että piirtämisellä ei ehkä elä ja siksi jatkoin kameran kanssa. Näin oli, kunnes vuonna 1996 sain Photoshopin ja totesin sen todella mahtavaksi ohjelmaksi piirtäjille ja kuvittajille. Opittavaa riitti.

1970- ja 80-luku olivat värivalokuvauksen nousun aikaa ja valokuvien alle hautautui paljon kuvittajien osaamista. Helsingistä tosin löytyi muitakin esimerkkejä, ja varsin upeita - mutta ei maakunnista.

Kuvittajien mahdollisuudet laajenivat digitaalisuuden myötä valtavasti. Tekniikan kuvituksiin tuli uusia ulottuvuuksia: kollaasien teko helpottui ja mielikuvituksen rajat kasvoivat ohjelmien mukana. 2000-luvulla kuvittajien merkitys ja arvostus onkin kasvanut”, Tolvanen pohtii.

Tolvasen tytär Pirita toimii yrittäjänä ja kuvittajana Helsingissä: www.piritatolvanen.fi

>> Seuraavaksi: teema: ilmakuvat 1980-1990

Helsingin aikana (1971-1974) Tolvanen oli muutamia kertoja mukana ilmakuvauksissa ja joutui opettelemaan sen saloja. Kuopioon muutettuaan hän tutustui oitis paikalliseen tilanteeseen.

”Ilmeni, että koneita on ja lentäjiä riittää, muttei kuvaajia. Siispä aloin markkinoida. Yksi syy kuopiolaiskuvaajien haluttomuuteen oli kuvauksen luvanvaraisuus ja kontrolli. Mutta kyllä siihen tarvitaan osaamistakin. 80-luku oli melko vilkasta aikaa ilmakuvausten parissa. Myös muutamien Helsingin aikaisten asiakkaiden kanssa yhteistyö jatkui.

Käänteentekevä kuvauskeikka oli lento Ouluun. Takaisin tullessa lentäjäni, kapteeni Juha Rossi, ilmoitti näyttävänsä jotain merkillistä ja sitten kurvattiin Ranuan suuntaan. Siellä ovat valtavat suot, jotka nähtyäni totesin heti lentäjälle, että on taitava graafikko piirrellyt nämä maisemat. Tämän jälkeen aloin suunnitella omia keikkoja linkitettynä kuvauskeikkoihin – kustannusten minimoimiseksi, lentäminen kun ei ollut halpaa. Siten materiaali koostui ja tietoisuus kohteista kasvoi. Lama lopetti tämän harrastelun kuin seinään ja sen jälkeen en ole koneeseen noussut. Mutta se arkisto mikä minulla on ei vanhene koskaan. Se vain odottaa että joku tekisi jotain”, Tolvanen kertoo.

Esillä olevat kuvat ovat kapea otos erämaista Ilomantsista Ivaloon.

>> Seuraavaksi: teema: puutaide 1975->

Tolvasen puutaideharrastus sai alkunsa kertausharjoituksista Tuusniemellä, josta upseerit päättivät mennä loppukaronkkaan Joensuun Kimmel-ravintolaan. 

“Tapasin aulassa vanhoja koulukavereita ja siinä jutellessa sattui silmäni suureen pöllöveistokseen, joka oli Eeva Ryynäsen veistämä. Ajattelin, että kai minäkin osaan tuollaisen tehdä. Teinkin niitä kolme ja vasta viimeinen muistutti huuhkajaa. Mutta siitä se alkoi. Muutoinkin arvostan Eevaa, sillä puunveiston arvostus on meillä Suomessa melko marginaalista ja ilman Eevaa se olisi tosi huonoa”, Tolvanen kertoo.

Kunnolla harrastus pääsi vauhtiin vuonna 1980, kun Tolvaset ostivat Kuopiosta rintamamiesmallisen talon.

”Talossa oli autotalli, jonka luiska oli liian jyrkkä autoille. Olin jo aloittanut veiston, eikä sille ollut paikkaa. Joten muokkasin autotallista 'pöllöpajan'. Alussa en edes yrittänyt myydä 'halkojani', vaan ajatus oli - osaisikohan tehdä tuollaisen.

Alussa oli tietenkin vaikea hankkia sopivia puita, mutta siihen löytyi yllättäen apu: Vanha ystäväni metsäteknikko Pentti Väänänen Metsähallituksesta ilmoitti, että hän hoitaa tämän asian. Heillä on paljon polttopuuksi tuomittua puuta, mutta kelvollista veistoksiin. 

Myöhemmin lankomieheni Miehikkälästä toimitti tilauksen mukaan tarvittavat puut sahaltaan.

Puutöitä - isoja ja pieniä veistoksia, reliefejä, ja niin edelleen - kertyi ajan mittaan yhä enemmän ja niitä annettiin ystäville lahjoina. Vasta kun yläkertaan menevien rappusten joka portaalla oli joku 'halko', vaimoni sai raivarin ja alkoi markkinoida niitä. Samalla alkoi verkkosivuston luonti”, Tolvanen kertoo.

Piirtotaitoisena Tolvanen piirsi jokaisen perusteellisesti ennen veistotyöhön käymistä. Jossain vaiheessa piirtotyövaihe siirtyi tietokoneelle: hän otti puusta kuvan, skannasi sen koneelle, piirsi veistoksen siihen ja lisäsi mitoituksen.

Muutettuaan Reijolaan Tolvanen sai isomman pöllöpajan ja verkkosivut valmistuivat.
“Ensimmäinen tilaus tulikin heti eli Nokian insinöörit tilasivat kiertopalkinnon Dragon-soutuun. Sen jälkeen netti onkin ollu pääasiallinen markkinointiväline”, Tolvanen kertoo. 

>> Katso lisää: www.puuveistos.fi

>> Seuraavaksi: teema: ylälutti 1987-

Ylälutti on kolmen perheen ajanviettopaikka Koitereen koillisnurkassa, Suomujoen varressa.

“Projekti alkoi vuonna 1987, kolmen kaverin osakeyhtiönä. Idea oli keksitty pohjautuen Raanilammen kämppään, joka oli Metsähallituksen kämppä, saaressa suon keskellä noin neljä kilometriä Ylälutista pohjoiseen. Olimme vuokranneet sitä osittain samalla poppoolla 11 vuoden ajan,” Tolvanen kertoo ja jatkaa:

“Kaikki kaverimme sanoivat, ettei se (Ylälutti) tule onnistumaan. Mutta se onnistui ja kaverit olivat hiljaa.”

Yhteensä rakentaminen kesti 15 vuotta. Ylälutti koostuu viidestä rakennuksesta.

“Kaikki rakennettiin 90-prosenttisesti itse. Suurin haaste oli tavaroiden kuskaus: parkkipaikan ja Ylälutin välissä oli 300 metrin venematka. Kalusteet tein elementteinä Kuopion pöllöpajassa ja kokosin perillä. Rakennukset ovat uudelleen koottu vanhojen rakennusten hirsistä ja kalusteet ovat Ilomantsin punahonkaa,” Tolvanen kertoo.

Tolvanen suunnitteli ja piirsi kaikki Ylälutin rakennukset ja kalusteet. Siihen oppi oli saatu aikoinaan kolmen vuoden työskentelystä eri arkkitehtitoimistoissa, kun hän pyrki opiskelemaan arkkitehdiksi.

>> Palaa sivuston etusivulle